perjantai, 29. tammikuu 2016

Heinäkuun loppu 2014

Olipa kerran. Niinhän sadut alkavat. No kun tämä ei ole edes satua, niin jotenkin muuten pitäisi kait alottaa. Tästä piti tulla vitsikirja, mutta kun vitsit ovat kadoksissa, taitaa tämä teos jäädä kovin ohueksi.

Mutta kirjotanpa vaikka muutaman rivin jotain.

Oli siis torstai 24.7.2014 kello noin 16.00. Mersu pihassa malttamattomana odotti matkaanpääsyä, lastattuna torikuormalla, asuntovaunu kytkettynä ja kaikki valmiina lähtöä varten Kivijärvelle markkinoille. Ajattelin käydä vielä vessassa, koska seuraava vessakäynti olisi vasta maanantai iltana. Elimistöni on täysin tottunut siihen, että reissussa ollessa ei käydä vessassa, vaan kaikki tuodaan tarkasti kotiin. Vessassa istuessani yhtäkkiä alkoi armoton kipu alavatsassa ja alkoi saman tien oksentelu. Oksensin kuusi kertaa, ja tunnin kipristeltyäni oli pakko mennä ensiapuun. No ensiavusta ei paljon apua sillä kertaa löytynyt. Nuori poikalääkäri oli vain sitä mieltä, että minulla on ummetusta, eikä ollut tietääkseen, vaikka selitin vatsani aina toimivan moitteettomasti. Hoitajat kyllä uskoivat minun olevan sairas ja yrittivät auttaa, tekivät suolihuuhtelunkin. Kotiin sieltä palasin yhtä sairaana kuin mennesssäkin, onneksi en ole sen koommin sitä lääkäriä tavannut. Sen jälkeiset ensiavussa ja lääkärissä käynnit ovatkin sitten hoituneet eri malliin ja olen saanut kiitettävästi aina apua. Mutta markkinareissut sillä erää jäivät tekemättä, ei vielä elokuun ensimmäisenä maanantaina uskallettu tampereen keskustorille lähteä. Kalenterissa lukee 24.7. torstaina. Kallu lääkäriin, suoli ei toimi. Perjantaina, ei oltu, Kallu kipeä. Lauantaina, ei oltu. Sunnuntaina, kotona, ei toimi. Maanantaina, ei toimi. Tiistaina, toimi vähän. Sitten 5.8. tiistaina lukeee, Ny Toimi.

Elokuussa joka viikonvaihteessa oltiin markkinoilla, eikä mitään outoa tuntunut.

Syyskuussa 3. päivä keskiviikkona alkoi taas mahanpoltot. Nyt ensiavussa lääkäri ymmärsi heti, että jotain vaivaa sillä on, ja lopulta hoitaja iski pitkän piikin kumpaankin kankkuun. Meni tunti pari ja jälleen suoli toimi. Sillä kertaa se jäi siihen, vaikka selitin kyllä teoriani lääkärille. Uskoin, että suolistoni oli jostain taipunut äkkimutkalle littiin ja siksi tavara ei päässyt kulkemaan. Myöhemmässä vaiheessa omalääkärini sanoikin teoriani varmaankin olevan oikein.

Perjantaina 26.9. olimme Vesilahden Narvassa tyttären luona ja siellä yhtäkkiä illalla vessassa käydessäni virtsaavani verta. Silloin jo hetken luulin tietäväni vaivani.

8.10. keskiviikkona pääsin lääkärin vastaanotolle ja hän antoi lähetteen röntgeniin ja ultraan. Ultrattiin sitten 30.10. Ultralääkäri oli hiljainen nainen. Päivää sanoi, eikä mitään muuta.

Marraskuussa 5 päivä keskiviikkona oma lääkärin vastaan otolla sain sitten kuulla virtsarakossani olevan runsaasti kasvaimia. Omalääkäri oli oikein vihainen ultraajalle. Hänen mielestään ultraajan olisi pitänyt kirjoittaa heti lähete eteenpäin.


No Päevää taas. 12.6.2018. Onhan tässä aikaakin vierähtänyt ja kokemuksiakin on karttunut. Virtsarakon syöpää on leikattu muutama kerta ja joitain kertoja sitä on tähystetty ihan vain tarkistaakseen. 2015 paksusuoli pätkästiin ja pätkä poistettiin, oli ärhäkäsluontoista syöpää kasvanut melkein tukkoon. Imusolmukkeissa myös etäpesäkkeitä. Siitä alko kuuden kuukauden mittainen sytostaatti kuuri. Vuosi 2016 joulukuuhun asti onnistuneesti näyttelin tervettä, ja sitten iski taas vaivat. Heti Jyväskylään ottivat sisään ja kuvaus näytti tuloksen. Imusolmukkeissa vatsan alueella toistakymmentä kasvainta, suurimmat 5 cm kokoisia ja molemmissa keuhkoissa myös alaosassa. Vuosi 2017 meni sitten sytostaateista nauttiessa. Kolmen viikon välein tiputukset suoraan suoneen ja kaksi viikkoa pillereitä ja viikko lepoa. Jouluksi 2017 kuuri lopetettiin, kasvaimet oli pienentyneet siihen mittaan, mihin voivat, kokonaanhan niitä ei saada pois. Kolme viikkoa sitten olin taas kuvauksessa ja todettiin, että kasvaimet olivat taas heränneet. Eilen, 11.6.2018 olin sitten taas nauttimassa tiputuksesta. Tunti tiputuksen jälkeen oireet alkoivat, aika hurjaa pahoinvointia, eniten koko historiani aikana. Tähän asti olen nämä kestänyt kohtuullisen hyvin. Ajattelin siinä syöpähoitajanikin osaa. Iloisesti halaten hän otti minut vastaan, yrittäen samalla näyttää hyvin surulliselta. Minunhan ei vielä pitänyt palata hoidettavien joukkoon. 

MYÖHEMMIN LISÄÄ

perjantai, 29. tammikuu 2016

Kesä 2014 Terveenä

Kesä 2014 meni vielä terveenä. No, jos ei ihan terveenä, mutta entisensälaisena kuitenkin. Heinäkuun loppu sitten kaiken muutti.

Nämä syövät. Huonoja vitsejä. Surkeita sellaisia. Tässä nyt vielä jonkin aikaa kuulostelen, ja sitten ehkä yrittelen tänne jotain kirjoitella.

Hyvinhän tämä menee. Näyttelen vaan tervettä.

  • OnniKalervo

    Tämän blogin kirjoittaja on isäni. Itsepäinen, mutkaton herrasmies. Isälläni on todettu 2 syöpää 2014/15. Syöpä levisi ja sytostaattihoidot alkoivat. Hoidot ovat rankkoja vaikka isäni kutsuu sitä kesälomaksi. Jossain vaiheessa isäni kertoi vitsien alkavan loppumaan. Lupasin etsiä syöpäpotilaiden vitsikirjan, niin hän voi lainata sieltä vitsejä. No ei löytynyt, joten avasin hänelle tämän blogin niin voi kirjoittaa sen vitsikirjan.

  • Viimeisimmät artikkelit

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista

  • Linkkilista